Haku on käynnissä

Tämä ei ole mainos. Lue se silti.

Ihmiset usein vähättelevät kansanopistokoulutusta ja varsinkin sen yleissivistäviä linjoja. Koulutus, joka ei sinänsä välittömästi palvele yhteiskuntaa vaan auttaa yksilöä etsimään ja löytämään omat vahvuutensa, herättää kunnioitusta harvoissa. Vuoden kestävä koulutus on kuitenkin täydellinen aika kokeilla jotain uutta. Jos ala on juttusi, ehdit rakastua siihen. Jos ei ole, vuosi on kuitenkin niin lyhyt aika, että sen jaksaa katsoa loppuun. Itse vietin lukion jälkeen kaksi kansanopistovuotta, joista toinen oli huti ja toinen kunnari. Rovalan Medialinja oli se komea kunnari.

Yksilön valinnanvapaus korostuu opiskelussa. Toki koulutuksella on ennalta suunnitellut raamit ja pakolliset tehtävät, mutta vuodesta on kuitenkin mahdollista tehdä itsesi näköinen. Alussa projekteja tehdään pienissä ryhmissä, opetellaan teoriaa ja käytäntöä yhdessä. Tähän väliin mainittakoon, että kokemattomuutta ei kannata häpeillä tai pitää esteenä hakemiselle. Usko sellaista, joka ei alussa kunnolla tiennyt miten kameraa pidellään tai tietokonetta käytetään ja pärjäsi kuitenkin ihan hyvin. Loppuvuodesta valinnanvapaus(- ja vaikeus) lisääntyy. Projekteja voi tehdä yksin, pareittain tai koko porukalla. Kokeileminen on avainsana ja jokainen saa syventyä siihen, mikä kiinnostaa eniten. Aina mahtipontiset suunnitelmat eivät toimi. Minun aikanani lähdimme tyttöporukalla kuvaamaan musiikkivideoa uimahalliin. Ei mennyt niinkuin Strömsössä, mutta hauskaa oli ja nyt tietää mihin varautua, kun seuraavan kerran hyppää altaaseen kameroiden ja näyttelijöiden kanssa. Mitä tulee muuhun opiskeluun, vaikka rakastuinkin kaikkeen oppimaani, oli dokumenttityöpaja yksi suosikeistani. Se oli erityisen antoisaa, koska jokainen sai käsitellä itselleen tärkeää aihetta hauskalla tai vakavalla tavalla. Toinen suosikeista oli lopputyö, jonka sai suunnitella alusta asti itse. Minun lopputyöviritykseni lähti lisäpalautteen hakuun elokuvafestareille. Se, että opettajani ehdotti tekemään niin, on suuri henkilökohtainen saavutus.

Suuret piirit, hyvät yhteistyökumppanit ja loistavat työmahdollisuudet eivät ole pelkästään korkeakoulujen juttu. Koulutukseen kuuluvan journalismin ansiosta pääsimme kirjoittamaan ja kuvaamaan juttuja Kansanopistoyhdistyksen Ota opiksi- lehteen. Opiskelun jälkeen allekirjoittaneelle tarjottiin kyseisestä lehdestä kesätöitä, minkä tietysti otin vastaan. On hyvä myös muistaa, että korkeakoulujen valintaraadit eivät ole sokeita tälle koulutukselle, heille se on merkki motivoituneisuudesta. Kuluneena keväänä pyrin opiskelemaan viestintää Kemi-Tornion ammmattikorkeakouluun ja Lapin yliopistoon audiovisuaalisen mediakulttuurin koulutusohjelmaan. Molemmissa kouluissa todettiin etten ole ensimmäinen Rovalan Medialinjalta heille tullut. Hullua kyllä, pääsin molempiin. En aloita yliopistossa kuitenkaan yksin, vaan onnekkaana saan jatkaa luokkakaverina lahjakkaan Sonjan kanssa, jonka kanssa teimme Rovala-vuonna paljon projekteja yhdessä. Yhteinen intohimo kerää samankaltaiset ihmiset yhteen, niinpä mekin Sonjan kanssa lähes muutimme luokkaamme asumaan ja töiden lomassa aikaa muuten vain viettämään. Pienehkössä ryhmässä ihmisiin, sekä opettajiin että muihin opiskelijoihin, tutustuu täysin erilailla kuin suurissa kouluissa. Taiteellisella koulutusalalla pidän sitä pelkästään positiivisena.

On varmaan hyvä mainita, ettei minulle makseta tämän jutun kirjoittamisesta, eikä minua ole muutenkaan lahjottu. Toivon ainoastaan, että onnistuisin rikkomaan edes vähän kansanopistoihin kohdistuvia ennakkoluuloja, minulle se avasi kuitenkin niin monia ovia.

Korruptoitumattomin terveisin; Serena, Rovala-Opiston Medialinjan opiskelija 2012-2013.

Aika kiittää

Hetki vielä menneiden muistelua, eikö vain? Muistan edelleen erään loppukesän päivän. Juuri töistä päässeenä, kiertelin Sampokeskuksen vaateliikkeessä etsien jotain, mikä avittaisi pääsemään eroon vähistä rahoistani. Sain puhelun Rovala-Opistosta. Puhelimen toisessa päässä eräs herra kertoi ettei teatterilinja, johon olin pyrkinyt opiskelemaan, tulisi toteutumaan. Ryhtini lösähti. Olin koko ikäni salaa haaveillut näyttelemisestä ja nyt kun viimein uskaltauduin hakeutumaan alan koulutukseen, elämä torppasi yritykseni jo heti alussa.

Puhelimen toisessa päässä minulle aletaan markkinoida toista yleissivistävää linjaa. Kuuntelen kohteliaasti, vaikka ajatukseni ovat vieläkin teatterissa. Myöhemmin saan sähköpostia kyseiseltä henkilöltä. Viestissä luvataan kaikkea ihanaa: "Linjan vuosi on vauhdikas ja monipuolinen ja opiskelijat pääsevät tekemään kaikkea hauskaa...yms." Niinhän ne aina sanovat, ajattelin. Selasin kyseisen linjan nettisivua kauhuissani. Kun pääsin kohtaan, jossa kerrottiin linjan käytössä olevasta teknisestä kalustosta, olin entistä enemmän pihalla. Mietin miten ihmeessä pärjäisin sellaisessa paikassa, jossa tietokoneilla, kameroilla ja tekniikalla tuntui olevan iso rooli. Jotain piti kuitenkin seuraava vuosi tehdä ja niin elämä, jälleen kerran ihmistä viisaampaana, heitti tämän eksyneen lampaan Rovalan Medialinjalle.

Paras asia tässä opintovuodessa on se, että se on totta. Se ei ole mielikuvitukseni rakentama pilvilinna jossain toisessa maailmassa, vaan oikeasti elettyä elämää parhaimmillaan. Sain kaiken mitä minulle luvattiin ja enemmän kuin olisin uskaltanut pyytää tai edes toivoa.

Tänään pidimme pienimuotoisen, mutta sitäkin lämpimämmän kevätjuhlan yhdessä Kasvatustieteen linjan kanssa. Kaprolaiset vetivät hatusta kouluvuodestaan kertovan tarinan, mikä ei järkyttänyt linjan vastaavaa opettajaakaan kovin pahasti. Medialeipomo näytti yhden lopputöistään, Rakkauden tekoja- lyhytelokuvan ja allekirjoittanut sai stipendin(!) ensimmäistä kertaa elämässään (hymy korvissa asti!)!

Mutta nyt rakkaat, on tullut se hetki. Vaikka mielenhallintani ei ole vielä kovin pahasti pettänyt, myönnän että sydäntäni kivistää. Omasta puolestani tahdon kiittää ihania, erikoisia ja omalaatuisia ryhmämme jäseniä: Sonja, Hanna, Anna, VV, Jukka, Matias ja Veikko, KIITOS tästä vuodesta, olitte ihania minulle, toivottavasti minä onnistuin olemaan ihana teille. Upeat tuntiopettajamme; Julia, Janne ja Tanu, kiitokset ja kumarrukset avusta, opetuksesta ja meihin uskomisesta! Moikataan, jos maailmalla kohdataan! Ja se suurin kiitos, lippulaivan kapteeni JP, vuosi oli yksinkertaisesti upea ja sinä olet ansioitunut ja mukava opettaja! Toivottavasti myös ensi vuoden ryhmä pitää sinut ja muut opettajat positiivisessa vauhdissa. Ja vaikka uusi ryhmä tuleekin (ties minkälaista mediaa täällä ensi vuonna kudotaan), muistakaa että on vain yksi Medialeipomo! Osa meistä jatkaa median maailmassa, osa siirtyy muihin maisemiin.

Tämä oli Medialeipomon viimeinen blogipäivitys ja koulupäivä. Rakkautta, ihania yllätyksiä ja kaikkea hyvää meille ja teille! Koko ryhmän puolesta kiitos kaikille, jotka ovat lukeneet blogiamme ja katsoneet tuotoksiamme. Vaikka me suljemme ovemme, teoksemme löytyvät edelleen youtubesta http://www.youtube.com/user/RovalaMedialinja

Kiitos vielä kerran kaikille! -Serena-

Mikä ihana matka mielenterveydelle

Maanantai on hyvä päivä pohtia mielenterveydellisiä asioita. Ihmismieli on hassu paikka. Siellä halutaan sellaisia asioita, joiden sisältöä ei välttämättä täysin ymmärretä, surraan tulevia tapahtumia puoli vuotta etukäteen ja ollaan aina yhtä hämmentyneitä, kun mieli onkin löytänyt jostain rauhan kestääkseen muutoksen ja sen tuoman epävarmuuden. Joulusta asti harjoittamani henkinen valmennus on kenties tuottanut tulosta, sillä toistaiseksi olen odottanut huomista päätöspäivää melko rauhallisesti. Jos lampunhenki nyt tarjoaisi minulle mahdollisuutta jatkaa tätä koulua vielä kuukauden, en välttämättä enää ottaisi sitä. On lahja voida lopettaa silloin, kun asiat ovat vielä parhaimmillaan.

Tänään katsoimme läpi kunkin lopputyöt. Sonja tarjoili meille kauniin musiikkivideon Lapin luonnosta saaduilla kuvilla ja Annan dokumentaarinen musiikkivideo Shiro- koirasta nostatti huulille hymyjä. Jukan "Kauniita unia"- lyhytelokuva oli painajaismaisen eeppistä katsottavaa ja Hannan piirrosanimaatio oli lumoava, kuten hänen aiemmatkin piirroksensa. VV:n bändin keikkataltioinnissa oli asenne kohdillaan, Matiaksen dokumentti varjoliidosta avasi lennokkaan harrastuksen maailmaa ja Veikon "Erään avioliiton vuodenajat"- esityksen taltiointi oli rakkautta täynnä. Toisenlaisia rakkauden ammattilaisia löytyy allekirjoittaneen lyhytelokuvasta, joka näytetään huomisessa kevätjuhlassa. Lopputöiden jälkeen katosimme ihanan Leonardo DiCaprion mukana vankimielisairaalaan ja mielenterveyden toiselle puolelle Martin Scorsesen elokuvassa Shutter Island, Suljettu saari. Huomenna minulla on kunnia ja suru kirjoittaa Medialeipomon viimeinen blogipäivitys ennen viimeisiä kiitoksia ja kumarruksia.

Nyt kuitenkin rakkautta ja kaikkea muuta ihanaa, nukkukaa hyvin. -Serena- .

Viikkokatsaus

Se on V-V täällä, aikalailla viimesiä kertoja. Tällä viikolla olemme ahkeroineet lopputöidemme parissa ja näin loppuviikosta kaikki alkaa olemaan valmista. (?) Tässä katsaus kolmeen, satunnaisesti valittuun lopputyöhön:

Serena Back:

1. Mistä sait idean lopputyöhösi?

- Rakkaus on kliseistä suurin ja halusin kokeilla osaanko tuoda siihen aihepiiriin jotain uutta näkökulmaa elokuvan voimalla.

2. Kerro hieman työn eri vaiheista.

- Käsikirjoittaminen alkoi jo joululomalla, jatkui opettajien avustamana huhtikuussa. Huhtikuussa lyhyellä aikavälillä käytännön toteutukset; lavasteet, rekvisiitat, näyttelijät ym. Itse kuvaukset olivat ohi kolmessa päivässä, ja olen vieläkin hämmentynyt siitä kuinka sujuvasti ja aikataulussa ne menivät. Viimeisellä kouluviikolla editointi, jossa värimäärittelyt herättivät eniten uskonkarkailua ulkomaille (Saksaan).

Äänimaailman luonti aiheutti vähemmän harmaita hiuksia kuin värimäärittelyt. Nyt se on valmis, neljän kuukauden raskausajan jälkeen lapsi on syntynyt, ja synnytys meni yllättävän kivuttomasti.

3. Oletko tyytyväinen lopputulokseen, miltä nyt tuntuu?

- Tunnen ylpeyttä. Tunnen ylpeyttä valmista työtä kohtaan, ja erityistä ylpeyttä tunnen aivan uskomatonta tuotantoryhmääni kohtaan joka oli aivan uskomaton. Kiitos heille.

Kiitos haastattelusta Serena Back, ja onnea valitsemalle tiellesi Hollywoodin ohjaajien huipulla. Muista kiittää Rovala-opistoa Oscar gaalan puheessasi.

Sonja Salko

1. Mistä sait idean lopputyöhösi?

.... No comments.....

(Ilmeisesti Sonja Salko ei saanut haastattelua joten siirrymme seuraavaan)

Ville-Veikko Kangas:

1. Mistä sait idean lopputyöhösi?

- Bändilläni Xerona Mistressillä (www.mikseri.net/xeronamistress winkwink) oli tulossa keikka juuri kuvausviikolla ja ajattelin yhdistää lopputyön ja huvin. Olen aina ollut huono tekemään käsikirjoituksia ja tässä pääsisin "helpolla", koska livekonsertin käsikirjoittaminen on käytännössä mahdotonta. Lisäksi halusin herättää huomioita näinkin erilaisella lopputyöllä ja saamme samalla bändillemme näkyvyyttä.

2. Kerro hieman työn eri vaiheista.

- Saimme hienon kuvausryhmän, kiitos heille, elikkä koko keikka otettiin talteen kolmella HD-kameralla ja ääntä taltioimaan otimme noiden lisäksi myös ZOOM nauhurin. Editointi oli yllättävän helppoa Final Cut Pron monikameraleikkaustoiminnolla ja automaattisella synkkauksilla, kyllä siinä kelpas painella eri kuvakulmia ja ihmetellä että tästähän tulee ihan hieno. Tasan yhden välispiikin jouduin leikkaamaan pois johtuen kameroiden väliaikaisesta (ja juuri samassa kohdassa) tapahtuneesta häiriöstä mutta muuten koko keikka on saatu purkkiin koko komeudessaan.

3. Oletko tyytyväinen lopputulokseen, miltä nyt tuntuu?

- Olen äärimmäisen helpottunut, keikka meni muutamia virheitä ottaen hyvin ja saimme nauhalle hienoa materiaalia rakkaasta bändistämme. Editointi oli opettavainen kokemus.

Kiitos Ville-Veikko Kangas, toivottavasti näemme bändinne soittamassa Euroopan suurimmilla festareilla pääesiintyjänä lähitulevaisuudessa.

Näihin, ja muihin upeisiin Medialeipomon lopputöihin voit tutustua Rovala-opiston Youtubekanavalla ensi tiistaista lähtien. Nyt on aika kiittää ja kuitata, ja päästää Medialinjan outolinnut lentämään häkistään kesälomalle. - Ville-Veikko Kangas

Perjantaikooste

Nyt on viikko taas vierähtänyt ja minun osaltani on mediavastaavan homma hoidettu lopullisesti. Medialinjalaiset keskittyvät nyt viimeiset päivät lopputöiden valmiiksi saamiseen. Sonjan ja Serenan kuvia syväsenvaaran näkötornista

Keskiviikkokooste

Tällä viikolla suurin osa medialinjan väestä on ahkeroinut Serenan lopputyön eli lyhytelokuvan kuvauksien parissa. Maanantai kului kuvauspaikan valmisteluissa. Tiistai ja keskiviikko olikin sitten pelkkää kuvausta kohtaus kohtaukselta. Kuvauksissa ahkeroi kaikkiaan yhdeksän henkilöä ja yhteistyö sujui hyvin. Vaikka kyseessä oli lyhytelokuva kolmen päivän aikataululla, jokainen paikalla ollut ymmärtää nyt paremmin mitä kaikkea elokuvan tekoon vaaditaan. -a.k

Suunnitelmia

Lyhytelokuvan kuvaukset senkun lähenevät. Siksipä ennakkosuunnitteluita on ollut tällä viikolla paljon, toivottavasti ohjaajamme Serena ei huku töihinsä. Aikataulut, kuvaajat ja muut avustajat on kuitenkin tiedossa ja näyttelijätkin ovat päässeet etsimään puvusteita omia roolejansa varten. Maanantaina olisi edessä lyhärin ensimmäiset kuvaukset, sitä ennen kuitenkin lavastamme kuvauspaikan ja säädämme kaluston kanssa. Ei pelkästään teknillisesti vaan myös yleisesti. Tänään myös allekirjoittanut teki ennakkotehtävänsä viimein loppuun ja kävi palauttamassa ne yliopistolle ilkeälle toimistotäti 2:lle (ehdin kuitenkin!) Anna jätti Rovaniemen taakseen ja matkusti Ouluun kuvaamaan lopputyötänsä, mahdollisesti tulemme näkemään dokumentaarisen musiikkivideon Shiro-koirasta, josta Anna myös teki dokumenttinsa. Anna on myös toiminut tällä viikolla making of-kuvaajana, ja hän tulee myös kuvaamaan Serenan lyhytelokuvaa. Luokkamme ja asuntolamme rocktähdillä oli pienimuotoinen soittokeikka Monde-nuorisotiloilla ankaran tuomariston edessä. Toivotaan, että ryhmä pääsee Simerockiin asti! Maanantaina odottaa paljon hommia, mutta sitä ennen kuitenkin viettäkäämme oikein hyvä viikonloppu. ps. kuunnelkaahan Lapin Yliopiston opiskelijaradiota Radio Säteilyä, löytyypi taajuudelta 104,4 MHz. Mielenkiintoista settiä! -s.s

Hukutimme GoPron altaaseen testiksi lyhytelokuvan kuvauksia varten.

Vi vill känna att leva

Hieman myöhässä oleva torstain päivitys, pahoittelen.. Tänään kuitenkin jatkoimme töitä ja Serena ja Hanna kävivät viemässä Lapin Yliopistoon ennakkotehtävänsä, allekirjoittanut kuitenkin jättää asian tapansa mukaan viime tippaan ja tekee saman vasta hetkeä ennen deadlinea. Veikko vietti koko päivän lopputyönsä editoinnissa, liekö vielä malttanut lähteä! Huomenna laadimme ainakin Serenan lyhytelokuvaan kuvakäsikirjoitusta ja teemme pienen stunttikokeilun siihen liittyen.. Luokkamme rocktähdellä koittaa huomenna tuomiohetki Simerock- bändikisassa, täytynee siis käydä hieman paparazzaamassa! Huomiseen siis -s.s

Keksiviikko

Oli aika ryhtyä taas muihinkin hommiin kuin kuvauksiin, nimittäin edintointihommiin ja ennakkosuunnitteluihin. Serena listasi pitkän listan tarvittavista asioista lyhytelokuvaansa ja Veikko leikkasi omaa lopputyöprojektiansa. Lisäksi tutuistumme ihmeelliseen monikameraleikkaussysteemiin jonka nykyajan tietokoneet osaavat. Ei vain meidän nuoruudessa.. Päivä kuitenkin kului enemmän ja vähemmän filosofisia ajatuksia pohdiskellen ja ennakkotehtäviä tehden myöhään iltaan asti. Huomenna jatkunee sama homma, (tarkoitan ahkeraa työskentelyä) joten siihen asti hejdå! -s.s

The First Casting

Tänään siis pidimme ensimmäisen Casting-tilaisuuden Hannan musiikkivideota varten. Porukkaa tuli huimat yksi kappaletta, mutta sitäkin lupaavampi tapaus. Suunnitteilla olisi kuitenkin re-casting elikkäs levitämme tietoa vähän laajemmasti, jotta saamme uuden castingin järjestettyä mahdollisimman pian. Aamupäivästä Veikko äänitti ja kuvasi Serenan kanssa lopputyönsä piano-osuudet ja pidimme pienimuotoisen informaatiokokouksen Serenan lopputyössä näyttelevien kanssa. Loppupäivästä mussutimme Serenan kanssa keksejä ja pohdimme filosofisia asioita. Ennakkotehtävät edessämme, pahasti keskeneräisinä tottakai. ps. tämä on sadas blogipäivitys!-s.s Ja loppuun vielä kuva-arvoitus! Kysymys kuuluu: Mitä erityistä näette tässä viimeisessä kuvassa?

Töitä, töitä..

Se olisi sitten enää reilu kolme viikkoa koulua jäljellä, mikä tarkoittaa sitä, että lopputöiden työstäminen on kovassa vauhdissa omaa osaamista ja opittuja asioita hyödyntäen. Viime viikolla aloitimme Veikon lopputyön kuvauksilla, mitkä saivat jatkoa tämän viikon alussa. Löysimme myös näyttelijät Serenan lyhytelokuvaprojektiin, samaa odotamme Hannan musiikkivideolle, joka olisi tarkoitus kuvata tämän viikon puolella. Muiden lopputyöprojektit ovat myös suunnitteilla, osa niistä on jopa kuvattu jo. Toivotaan, että kaikki kuvaukset sujuvat hyvin ja etenkin aika riittää! Viime viikolla muutamat harvat rohkaistuivat ja laittoivat yhteishakupaperihakemukset menemään. Ennakkotehtävien tekemistä ja valintakokeita on siis tiedossa! Toivon mukaan vuoden päästä istutaan jälleen koulun penkillä. Mutta nyt keskitymme täysillä lopputöihimme ja opiskelemme kuluvan lukuvuoden kunnialla loppuun. Huomiseen, bis morgen! -s.s

Hiki hatussa!

Kiirettä pitää edelleen.

Tänään pääsimme työskentelemään ensimmäisten kuvausten parissa. Muutamaa nappimikkiä sai metsästää vartin ajan tietenkin, mutta lopulta siinä päästiin jo kuvauksiin. Nyt kohtaus kohtaukselta työ edistyy hyvin.

Muissa merkeissä myös musavideo "Musiikki zombien vallankumous" pääsi tänään hyvällä mallilla eteenpäin. Projektille on alettu etsiä nyt tanssijoita, ja työlle on luotu jopa ihan oma bloginsa.

-Hanna

Viimeinen kuukausi!

Viimeinen kuukausi on alkanut linjallamme ja on aika hikihatussa ja kamerat olalla alkaa työstää lopputöitämme. Jatkopaikkojenkin ilmoittautumisajat ovat nyt umpeutumassa joten päivä päivältä työlistoiltamme poistuu asioita ja silloin tällöin lisätään asioita. Toivotaan että ryhmä jaksaa vielä! Nautitaan viimeisestä kuukaudesta! -Hanna

Editointia kovasti sauhuten

Keskeneräisiä töitä tehdään valmiiksi, tässä valmistuu mm. dokumentti "Koiran elämää" . Lopputöiden ja käsikirjoituksien suunnittelut jatkuvat myös.. -Matias-

Dokumenttien editointia

Tänään aamupäivällä oli palopoistumisharjoitus ja ollaan leikattu koko päivän kaikki omia dokumentteja -Matias-

Filmi poikki..?

Otsikko sen kertoo. Filmi on tosiaan hieman hakusessa, ainakin tämän iltaiselta päivittäjältänne (mikä johtuu siis pelkästään kiireestä!). Mutta yritetään! Siis, tänään koitti se uskomaton päivä, jolloin piirsimme rastin seinään ja totesimme juhlallisesti (vaikkakin ehkä hieman epävarmasti); Ote13 on VALMIS! Käykää tsekkaamassa http://www.youtube.com/watch?v=p_uNk1L9fX0. Sitä ja rasismin vastaista viikkoa juhlistettiin koko koulun sählyturnauksella, jossa epäviralliseksi Päivän Pelaajaksi nousi Veikko, maalivahdin taidoillaan. Me muut toteutimme yhteisöllisyyttä analysoimalla musiikkivideoita (muun muuassa Gunther(!) sekä David Guetta She Wolf). Tänään keskusteltiin opiskelijan työelämästä (ja varsinkin siitä, kuinka paljon mielenterveydestään on valmis uhraamaan saadakseen sähkölaskun maksettua). Toisena päivän uutisaiheena meillä oli se kaikista maailman kliseistä suurin; rakkaus. Veikon kanssa kävimme tänään Lapin urheiluopistolla haastattelemassa tulevaa huippuhiihtäjää Ota opiksi -lehteä varten. Samaan lehteen päätyy toivottavasti myös Made in Laplandin Diili- työpajan juttu, jota kävimme tekemässä eilen Sonjan kanssa. Dokumentit lepäilevät edelleen leikkauspöydillä, mistä tuleekin mieleen toinen jymyjuttu; kauan kadoksissa olleet kaksi uutta tietokonetta ovat saapuneet Rovalaan! Minä veikkasin niiden saapumispäiväksi huhtikuun 27... No, pessimisti ei pety ja käytännössä olen hävinnyt vetoni vasta kun koneet ovat paikallaan ja vieläpä toimivat. Se ja paljon muuta koetaan huomenna. See you later, sweetie! -Serena-

Ding ding Dong!

Päivitämme nyt blogia Jukan puolesta koska kyseinen herra ei syystä jos toisesta ole kykeneväinen tulemaan kouluun. Viikkomme alkoi dokumenttien ja käsikirjoituksien merkeissä, sillä kaikki projektit ja työt täytyy olla ensi viikolla valmiita (paitsi lopputyö tottakai) Käytimme sunnuntaista pari tuntia Hannan dokumentin kuvaamiseen. Osa kuvauksista ja editointi ja leikkaus suoritettiin hetimiten maanantaina ja koko projekti valmistui tänään tiistaina. Emme olleet ainoita, jotka työstivät dokumentteja, vaan myös Matias, Veikko ja Serena tekevät tällä hetkellä dokumenttejaan. Koulun GoPro-kamera on ollutkin kovassa käytössä ja monessa mukana. Veikko on kuvannut agilitystä kertovaa dokumenttiaan ja Matiaksen varjoliitodokumentti on leikkauspöydän alla. Ville-Veikko taas kuvasi eeppistä piksillaatio-animaatiotansa ja toivon mukaan sekin löytää pian tiensä editointivaiheeseen. Tänään tiistaina särjimme naiselliset sydämemme Celine Dionin tahtiin, harkitsimme vakavasti nunnaksi kääntymistä katseltuamme Güntherin Ding ding dong -musiikkivideoa ja yritimme tosissamme ottaa otteen elämästä, mukanamme ikuisuusprojekti Ote13.(Kaikki tämä johtuu siitä, että meiltä puuttuu maskotti! R.I.P Raivo-marsu! Ja Essi-kana, have a nice life somewhere else.) Naistenpiirissä kävimme myös syväluotaavaa pohdintaa siitä, kuinka miessukupuoli on rajoittanut nudismiamme. Tiukan väittely-tossun alle joutui myös tasa-arvoinen parisuhde, josta toinen allekirjoittanut yrittää vääntää lopputyönsä lyhytelokuvan muotoon. Päädyn varmaan pehmustettuun huoneeseen ennen sitä. Lopputöinä tullaan myös näkemään muun muuassa filmatisoitu live-esitys, keikkataltiointi sekä useampi kuin kolme musiikkivideota. Toisiamme hävyttömästi hyväksikäyttäen alamme toteuttaa niitä huhtikuun pyrähdettyä käyntiin (enää vajaa kuusi viikkoa koulua, sniif! onko kellään nenäliinoja?!) Seuraavina kahtena päivänä tulee Janne pitämään viimeisiä käsikirjoituskertoja, niiden ohella jatkuu dokumenttien ja muiden keskeneräisten yritysten editointi. Niiden rinnalla kulkevat myös Ota opiksi- lehden jutut. Me jäämme vielä tänne heilumaan enemmän ja vähemmän järkevinä ja aikaansaavina. Guntherin musiikki teki meistä hetkellisesti ylirehellisiä, joten silläkin uhalla, että aiheutamme valokuvauksen opettaja Tanulle sydänkohtauksen, myönnämme ottaneemme osan tämän päivityksen kuvista automaattiasetuksilla (hirveä valokuvaussynti, tiedetään!) Koulun hälytysjärjestelmä kytkeytyy päälle vajaan kolmen tunnin kuluttua, joten kuunneltuamme musiikkia ja kuvattuamme lähinnä itseämme viimeiset neljä tuntia, siirrymme nyt itse asiaan. Have a beautiful night! From Rovala with Love; Sonja & Serena)

Anteeksipyyntöni...

viimeisen blogivuoroni viimeisten päivien huonosta hoidosta, mutta parempi myöhään... Torstaina käytiin Tanun kanssa läpi ennakkotehtäviä tuleviin opiskelupaikkahakuihin liittyen ja saatiin myös hyviä käytännön neuvoja pääsykokeisiin ja haastatteluihin, ja esim. jos tarvitsee varata yöpymisen, on syytä tehdä se ajoissa, koska silloin on ruuhkaa tiedossa. Perjantaina tehtiin vielä projekteja pois tulevien lopputöiden alta. Hyvää alkavaa viikkoa kaikille! -Veikko-