Pahimmat pakkaset ovat hellittäneet tällä viikolla ja pysyneet pääasiallisesti armeliaasti kahdenkympin alapuolella.
Aloitimme viimeviikolla kuvakokoihin tutustumisen valokuvausharjoituksilla
ja maanantaina sitten syvennyimme asiaan jakaantumalla kahteen ryhmään, joiden
tehtävänä on tuottaa vähintään kahden kohtauksen pituinen lyhytelokuva. Toisella ryhmällä on jo koko projekti kasassa mutta toisella se on vielä pientä hienosääntöä vailla.
Keskiviikon aamu oli siitä
erikoinen, että meillä oli ensimmäistä kertaa Heidin vetämä tunti. Teimme
kaikenlaisia tutustumisleikkejä katseharjoituksista "millainen
supersankari sinä olisit?"-leikkeihin. Torstaina sama meininki jatkui, kun teimme kirjeitä sana kerrallaan sekä loimme tv-ohjelmiin liittyviä minisketsejä. Tulihan sitä myös rakennettua Rovalan kampusalue puupalikoista. Täytyy sanoa, että tälläiset heittäytymisharjoitukset toimivat hyvänä jäänrikkojana, vaikken huomannut semmoista tarvivamme. Varsinkin keskiviikon viimeinen harjoitus vaati avautumista ja herättikin tunteita suuntaan kuin toiseen. Meidän
tuli valita itseä puhutteleva kuvakortti ja selittää toisille mitä se sinulle
tarkoitti. Puheenvuoron jälkeen kaikkien tuli miettiä joko korttiin tai
puheeseen sopiva sana, joita käytettiin runojen muodostamiseen. Runojen kohteet
istuivat ringissä silmät kiinni kun taas lukijat lausuivat ne ääneen sekä
kävelivät rinkiä ympäri. Tuloksena oli melkein unimainen äänimaisema, jossa
puhe sekoittui askelmien kaikuun. Useat kommentoi tunnetta häiritseväksi, mutta
samalla miellyttäväksi. Olenkin saanut nuo runot että torstain kirjeet käsiini ja julkaisen ne tässä tekijöiden luvalla.