The Road So Far

Pahimmat pakkaset ovat hellittäneet tällä viikolla ja pysyneet pääasiallisesti armeliaasti kahdenkympin alapuolella. Aloitimme viimeviikolla kuvakokoihin tutustumisen valokuvausharjoituksilla ja maanantaina sitten syvennyimme asiaan jakaantumalla kahteen ryhmään, joiden tehtävänä on tuottaa vähintään kahden kohtauksen pituinen lyhytelokuva. Toisella ryhmällä on jo koko projekti kasassa mutta toisella se on vielä pientä hienosääntöä vailla.

  Keskiviikon aamu oli siitä erikoinen, että meillä oli ensimmäistä kertaa Heidin vetämä tunti. Teimme kaikenlaisia tutustumisleikkejä katseharjoituksista "millainen supersankari sinä olisit?"-leikkeihin. Torstaina sama meininki jatkui, kun teimme kirjeitä sana kerrallaan sekä loimme tv-ohjelmiin liittyviä minisketsejä. Tulihan sitä myös rakennettua Rovalan kampusalue puupalikoista. Täytyy sanoa, että tälläiset heittäytymisharjoitukset toimivat hyvänä jäänrikkojana, vaikken huomannut semmoista tarvivamme. Varsinkin keskiviikon viimeinen harjoitus vaati avautumista ja herättikin tunteita suuntaan kuin toiseen. Meidän tuli valita itseä puhutteleva kuvakortti ja selittää toisille mitä se sinulle tarkoitti. Puheenvuoron jälkeen kaikkien tuli miettiä joko korttiin tai puheeseen sopiva sana, joita käytettiin runojen muodostamiseen. Runojen kohteet istuivat ringissä silmät kiinni kun taas lukijat lausuivat ne ääneen sekä kävelivät rinkiä ympäri. Tuloksena oli melkein unimainen äänimaisema, jossa puhe sekoittui askelmien kaikuun. Useat kommentoi tunnetta häiritseväksi, mutta samalla miellyttäväksi. Olenkin saanut nuo runot että torstain kirjeet käsiini ja julkaisen ne tässä tekijöiden luvalla.

  

   

Oi, sinä mystinen neito

Mitä tarinoita pidätkään sisälläsi?

Luottamus on sinussa suurta

Kuoren alta löytyy minuus

Ah, niin arvoituksellinen

Varauksellinen silti tiedonjanoinen

Haluan tietää sinusta enemmän

Kauneus on katsojan silmässä

Kauneus, terveys, herkkyys ihmisessä

Ulkonäköpaine on yksi miljoonista valinnoista

Olet kaunis

Vaikka olisit herkkä, älä anna surun valloittaa

Ole aito ja anna itsetuntosi loistaa

Älä ajattele liikaa vaan ole hyvätahtoinen

Lämmin on liekkisi, ole rohkea

Tykkäsi Salla joskus mielikuvituksellisista kirjoista, tarinansa pitävistä

Niitä tarkkaan luki, niin tarkkaan, että mielenkiinto aivan totaalisesti suli

Nykyään tykkää unelmoida, unelmat kun kirjoja antikliseisempiä ovat

Aika, mistä se alkaa ja mihin se loppuu?

Olemassaolemattomuus painaa kai jo päätään

Mielenkiintoista on koittaa kiirehtiä pois kuolemalta elämän maratonilla

Pohdin, tuokohan rauhan, kallioilla tuulee kylmästi

Aika kai jo synnyttää filosofin olevan

Uskallus tunteisiin

ja vapaisiin unelmiin.

Avoimuus.

Murtavat lukot,

rikkovat rajat.

Saattavat mielikuvituksen lentoon,

tavoittavat taiteellisuuden.

Äiteys on kaunis lapsuuden suoja

Huolehtiva, tärkeä ja uhrautuva

Rakkauden turva

Elämä on kaksipuolinen

Elämä on myrskyinen

Elämä on riitainen

Siksi täytyy heittäytyä

Ryhtyä toimeen ja hallita

Saavuttaa tavoitteet

Varautunut vanki paheiden

Suojaan roolien, monikasvoisuuden

Varovasti sopeutuu

Kunnes aika ja paikka suo
Kuin kukka kedolla avautuu